Seison vastarannalla kädet taskussa ja mietin minkälaisia myrkyjä tai auringonnousuja laivan ruorissa on menneinä vuosina saatu kokea. Takaani kävelee ulkoiluttaja, joka keskittyy vain näyttämään tavoittamattomalta, mutta hänen mäyräkoiransa pokeri ei pidä. Se katsoo ensin minua, sitten Borea ja näyttää sen jälkeen siltä, kuin olisi juuri tajunnut haluavansa merelle. Laivakoira, selkeä laivakoira, mietin tykönäni.