Käwi niin, että tuhka tuli kaukaa pohjoisesta ja peitti koko taivaan. Meille tehtiin heti alkujaan tiettäväksi, ettei ole alkuunkaan varmaa, milloin seuraavan lentokoneen on mahdollista nousta ilmaan. Toverit vielä jäivät, mutta minä nappasin kapsäkkini mukaan ja tulin peukalokyydillä Lyypekin satamaan. Nyt istun parhaimmillani tässä hyttini ikkunalla, enkä tiedä olenko kaivannut teitä koskaan näin. Minä katson pelastusveneen alitse, kuinka laine laineelta lähestyn teitä ja kotia, mutta näitä aaltoja näyttäisi vain riittävän. Osaltani toivoisin lämpimän soikon odottavan minua siellä, mutta juuri nyt en kaipaa enimmäkseni sitäkään. Juuri nyt toivoisin syvimmin, että voisin vain katsoa teitä ja lapsia kiirettä vailla. En tiennyt vielä tuonnemmin, että sitä lasten korvia vihlovaa kirkuakin voisi kaivata, mutta niin vain kaipaan. Kovasti kaipaan.
Monin terveisin: apteekkari F.W. Lundqvist
