Hiomakone makaa veneen kannella ja tuulenpuuska heilauttaa varovasti sen johtoa. Se on jäänyt roikkumaan osittain laidan yli. Etäältä kuuluu ääntä, jonka voi tarkkaan kuuntelemalla tunnistaa selostukseksi.
Olen kiertänyt Cap Hornin kolmasti, seilannut kaikilla valtamerillä, nähnyt myrskyt ja auringonnousut, kiristänyt vyötä ja humaltunut rommista. Olen kuullut seireenien laulun ja nähnyt Rion tytöt, mutta minun sydämeni... Se kuuluu Estherille.