Lasse oli ehtinyt istuskella jo hetken aikaa vaimonsa kanssa paatin kannella nauttimassa leppeästä elokuun illasta, kun vastarannan ravintolan terassilta alkoi kantautua musiikkia. Jazzia. Ei heistä kumpikaan, Lasse tai vaimo, sen suurempi jazzin ystävä ollut, eikä heistä kumpikaan ymmärtänyt kyseisen tyylin päälle, mutta tämä orkesteri tuntui svengaavan. Se soitti tarttuvia ja helpohkoja kappaleita, ja jotenkin sellaisella hetkeen sopivalla sävyllä. Lasse ja vaimo siemailivat viinilasinsa rauhassa tyhjiksi, vilkaisivat sen jälkeen kysyvästi toisiaan ja taittoivat aurinkotuolit kasaan. Päättivät laittaa oikein valkoista päälle, ennen kuin hyppäsivät laiturille ja lähtivät kävelemään kohti mukavia ja rauhallisia kekkereitä. Vaimo vielä kysyi, että pitäisikö paatti lukita, mutta Lasse puisteli päätään. Ei tuntunut yhtään siltä, että kukaan menisi sinne ilman lupaa.
