keskiviikko 4. elokuuta 2010

Språnget

Suurinta ei ole seistä tuulessa ja aprikoida, olisiko sittenkin pitänyt viipyä saunassa vielä kauhallisen verran. Tai pysähtyä polvisyvyyteen pohtimaan seuraavan askeleen suuntaa...





Suurinta on olla ilmassa. Odottaa. Elää sitä sekuntia, jolloin jalat ovat irronneet laiturista ja kokea samalla konkreettisesti se, ettei mahda enää seuraavaksi tapahtuvalle yhtään mitään. Nähdä veden pinnalla nopea välähdys omasta aaltoilevasta kuvajaisestaan ja tajuta kuinka pientä ja suurta se kaikki vihertävä siellä alla samanaikaisesti on.