Bengtskär

Oli Leonard ensimmäistä kertaa Juutinrauman tällä puolen, ja rommipäissään istuskeli messissä soittamassa harppua, kun tuli laivan vähäpäiselle nuorelle matruusille hätä. Kelvoton oli katsonut merikorttia väärin, eikä kesken kaiken tiennyt enää yhtään, minne seilata. Suoraa huutoa se siellä brygalla aikansa piti, ennen kuin Leonard sai kammettua itsensä portaat ylös ja kannelle. "Me olemme hakoteillä. Ajelehdimme. Ei ole mitään ujumenttia missä on pohjoinen, missä itä", matruusi vollotti ja roikotti käsiään kannen ulkopuolella. Hetken Leonard siinä tuumi mitä tehdä tyhjäpäisen pojan kanssa ja huokaisi. "Kuules nyt hätähousu", hän huusi ylös komentosillalle. "Mistäs se aurinko nousi ja minne se laski?". Idästä poika sen muisteli nousevan ja länteen laskevan, ja osasi sanoa vielä perinnöksi saamaansa kelloa katsottuaan senkin, että juuri sinä Jumalan hetkenä tulipallo oli painumassa nousun sijaan mailleen. "Tismalleen niin!", Leonard huusi ja täsmensi vielä: "Näetkö tuon lännessä sojottavan tikun, se on Bengtskärin majakka.". Sen jälkeen hän könysi portaat takaisin messiin, lisäsi lasiinsa rommia ja jatkoi soittelua. Ulkoa ei kuulunut enää muuta kuin aaltojen pärskähdykset ja tuulen ujellus.