Pohjatuulen käydessä nukkumaan voin vihdoinkin huokaista helpotuksesta. Vielä viimeinen siemaisu lämmintä rommitotia, ja sitten voin käpertyä omaan punkkaani kuuntelemaan lämppärin rauhoittavaa hurinaa.
Olen kiertänyt Cap Hornin kolmasti, seilannut kaikilla valtamerillä, nähnyt myrskyt ja auringonnousut, kiristänyt vyötä ja humaltunut rommista. Olen kuullut seireenien laulun ja nähnyt Rion tytöt, mutta minun sydämeni... Se kuuluu Estherille.