Söndagsresa till Tallinn

Årets sista svalan

Syyskuun yhdeksäntenätoista päivänä on ehtinyt kulua jo hyvän aikaa siitä, kun pääskyset ovat pakanneet tavaransa ja kaarrelleet etelään. Hippiäiset pyrähtelevät Kylmäpihlajan tyrnipensaiden takana ja etäämmällä liitelee merikotka. Kävelemme kohti majakasta kantautuvaa kalakeitontuoksua, kun silmääni osuu niityn yllä lentelevä haarapääsky. Se tekee värinsä menettäneiden heinäkasvien yllä pari syöksyä ja katoaa sitten eteläiseen horisonttiin. Kesän viimeinen pääskynen on myöhään liikkeellä.

Skjuts

Sigrid! Agneta! Kiiruhtakaa, on aika palata! Kyyti tuli!

Möte

Vielä päivettyneet purjehtijat naureskelevat ja jutustelevat laiturilla. Yksi tarjoaa viereen kiinnittyneen paatin kipparille lasillisen rommia ja toinen näyttää merikartasta missä on seilannut. Lapset eivät sano toisilleen mitään, vaan lukevat kumpainenkin keskittyneesti omaa Aku Ankkaansa.

Nådendal

Lasse oli ehtinyt istuskella jo hetken aikaa vaimonsa kanssa paatin kannella nauttimassa leppeästä elokuun illasta, kun vastarannan ravintolan terassilta alkoi kantautua musiikkia. Jazzia. Ei heistä kumpikaan, Lasse tai vaimo, sen suurempi jazzin ystävä ollut, eikä heistä kumpikaan ymmärtänyt kyseisen tyylin päälle, mutta tämä orkesteri tuntui svengaavan. Se soitti tarttuvia ja helpohkoja kappaleita, ja jotenkin sellaisella hetkeen sopivalla sävyllä. Lasse ja vaimo siemailivat viinilasinsa rauhassa tyhjiksi, vilkaisivat sen jälkeen kysyvästi toisiaan ja taittoivat aurinkotuolit kasaan. Päättivät laittaa oikein valkoista päälle, ennen kuin hyppäsivät laiturille ja lähtivät kävelemään kohti mukavia ja rauhallisia kekkereitä. Vaimo vielä kysyi, että pitäisikö paatti lukita, mutta Lasse puisteli päätään. Ei tuntunut yhtään siltä, että kukaan menisi sinne ilman lupaa.

Språnget

Suurinta ei ole seistä tuulessa ja aprikoida, olisiko sittenkin pitänyt viipyä saunassa vielä kauhallisen verran. Tai pysähtyä polvisyvyyteen pohtimaan seuraavan askeleen suuntaa...

Suurinta on olla ilmassa. Odottaa. Elää sitä sekuntia, jolloin jalat ovat irronneet laiturista ja kokea samalla konkreettisesti se, ettei mahda enää seuraavaksi tapahtuvalle yhtään mitään. Nähdä veden pinnalla nopea välähdys omasta aaltoilevasta kuvajaisestaan ja tajuta kuinka pientä ja suurta se kaikki vihertävä siellä alla samanaikaisesti on.

Bastu

Sen aina kuulee etukäteen, koska herrat päättävät pitää taukoa löylynheitossa ja mennä uimaan. Ensin katkeaa puheensorina, sitten narisevat lauteet ja lopuksi vinkaisee merituulen turvottama ovi.

Det blåser lite

Saarella on aamulla melko rauhallista, kun lomalaiset voitelevat vielä kodeissaan aamupalaleipiä ja rullailevat pyyhkeitä rantakasseihin. Pääskyset ovat sen sijaan olleet hereillä jo hyvän aikaa. Tuuli käy kääntymässä aina välillä rantaheinikossa.

Marjaniemi

Konstnär i Santorini

Muutamia vuosia sitten rantauduimme rouvan kanssa Kreikan saaristoon. Santorinille. Paatti jäi tyhjillään olleen hummeriravintolan eteen, jonka takaa nousi pystysuora vuorenseinämä ja kirotun pitkät portaat Oian kylään. Kapusimme ylös, siemaisimme kukkulalla hieman vettä ja aloitimme rouvan kovasti odottaman promenaadin.  Kauniita maisemia, lämmintä merituulta, omiin jalkoihin jäävä varjokuva ja loputtomasti valko-sinisiä taloja. Ne olivat kuin pieniä kappeleita. Kaikki, paitsi yksi, jonka seinään oli maalattu yksisarvinen ja jonka sisältä tulvi musiikkia. En tiedä oliko sitten aurinko, vai mikä pään sillä tavoin sotki, mutta jostain syystä meidän oli pakko käydä katsomassa oliko talossa ketään kotona.

Talossa touhusi höyrypäinen taiteilija, jonka elämäntapaa uskon monen kadehtivan. Säkkärätukkainen mies istuskeli kitara kädessään kivisessä ateljeessaan, jonne merituuli puhalsi avoimesta ovesta, ja sanoi maalaavansa talvet Los Angelesissa ja kesät Santorinilla. Tiedä sitten minkä tason taiteilija hän oli, mutta ainakin mies tuntui nauttivan elämästään. Hän unohti hetkiseksi kainalossa olleen kitaransa, kunnes nakkasi sen jonnekin syrjemmälle ja aloi esitellä suurpiirteisiä teoksiaan, sekä pihaltaan avautuvaa hulppeaa maisemaa. "Sanovat auringonlaskun olevan juuri täällä Euroopan kauneimman." -hän sanoi ja osoitti merelle. "Aina iltaisin tämä pieni polku täyttyy ihmisistä, jotka tulevat katsomaan sitä.". Sitten hän osoitti talonsa edessä kohoavaa myllyä. "Tuo kuuluu minulle." - hän sanoi, eikä äänessä ollut ensinkään ylpeyttä. "Jos haluatte, voitte tulla katsomaan siitä tämäniltaisen auringonlaskun. Siitä ainakin näkee, eikä ole ruuhkaa.".

Kun taivas alkoi muuttua hiljalleen punaiseksi, suuntasimme rouvan kanssa pienten kujien uumenissa olevasta moussakkaravintolasta takaisin ateljeelle. Suuri taiteilija oli jo ehtinyt laittaa meille valmiiksi kaksi retkituolia ja tervehti iloisesti, kun saavuimme paikalle. Mies itse katosi taloonsa kun istahdimme alas, mutta palasi taas, kun taivas ehti värjäytyä kauneimmilleen. Hän istahti keinutuoliinsa ja alkoi soitella kolhuja saaneella kitarallaan juuri sopivasti epävireisiä serenadeja.

Abborre på ett litet bord

En tiedä tuoksuuko meri vain, vai mahtaako illallispöydässä olla kalaa. Ainakin aterimet kilisevät siihen malliin, että kyllä siellä ahventa täytyy olla.

Bengtskär

Oli Leonard ensimmäistä kertaa Juutinrauman tällä puolen, ja rommipäissään istuskeli messissä soittamassa harppua, kun tuli laivan vähäpäiselle nuorelle matruusille hätä. Kelvoton oli katsonut merikorttia väärin, eikä kesken kaiken tiennyt enää yhtään, minne seilata. Suoraa huutoa se siellä brygalla aikansa piti, ennen kuin Leonard sai kammettua itsensä portaat ylös ja kannelle. "Me olemme hakoteillä. Ajelehdimme. Ei ole mitään ujumenttia missä on pohjoinen, missä itä", matruusi vollotti ja roikotti käsiään kannen ulkopuolella. Hetken Leonard siinä tuumi mitä tehdä tyhjäpäisen pojan kanssa ja huokaisi. "Kuules nyt hätähousu", hän huusi ylös komentosillalle. "Mistäs se aurinko nousi ja minne se laski?". Idästä poika sen muisteli nousevan ja länteen laskevan, ja osasi sanoa vielä perinnöksi saamaansa kelloa katsottuaan senkin, että juuri sinä Jumalan hetkenä tulipallo oli painumassa nousun sijaan mailleen. "Tismalleen niin!", Leonard huusi ja täsmensi vielä: "Näetkö tuon lännessä sojottavan tikun, se on Bengtskärin majakka.". Sen jälkeen hän könysi portaat takaisin messiin, lisäsi lasiinsa rommia ja jatkoi soittelua. Ulkoa ei kuulunut enää muuta kuin aaltojen pärskähdykset ja tuulen ujellus.

Nordlig vind

Pohjatuulen käydessä nukkumaan voin vihdoinkin huokaista helpotuksesta. Vielä viimeinen siemaisu lämmintä rommitotia, ja sitten voin käpertyä omaan punkkaani kuuntelemaan lämppärin rauhoittavaa hurinaa.

Yxlan

Taitaa olla parempi katsoa, että on ovi kunnolla kiinni kun käy laittamassa teeveden tulemaan. On sen verran synkän näköinen taivaanranta, että taitaa vielä ehtoolla jytistä.

Lite sen

Piti hakea verkot jo hyvän aikaa sitten, mutta niin petollisesti se aika vain juoksi, kun vähän jäi vajaan näpertelemään. Hitto vie, nyt jää kyllä uutisista alku näkemättä.

Dags att lägga sig

Hermanssons gäddsoppa

Se keittelee haukisoppaa puuhellalla ja lauleskelee tyytyväisenä. Moni siltä on reseptiä kysellyt, mutta ei ole suostunut Hermansson kertomaan. Ei edes lapsenlapsilleen. Saas nähdä kuinka käy, kun aika hänestä joskus jättää.

Vilken är sommarens mest sympatisk båt?

 

Syndafloden

Sieltä saapuu Nooa, masto näkyy jo...

Fyrvaktare

Kelpaa majakanvartijan hörpiskellä kahvit palan painikkeeksi, vaikka vähän viima käykin. Aurinko paistaa, laiva näyttää pysyvän väylällä ja kaikki on hyvin.

Skorsten

Kyltissä varoitetaan, että savupiipusta saattaa lentää nokea, mutta ei se tunnu kovinkaan paljon tyttöjä huolettavan. Ehkä heidän kaapeistaan löytyy sitten sen verran monta kaunista leninkiä, että huomenna on joka tapauksessa yllä uudet ja puhtaat vaatteet.

Hockeyspel

Hiomakone makaa veneen kannella ja tuulenpuuska heilauttaa varovasti sen johtoa. Se on jäänyt roikkumaan osittain laidan yli. Etäältä kuuluu ääntä, jonka voi tarkkaan kuuntelemalla tunnistaa selostukseksi.

Sandpapper

Kummasti alkaa hiekkapaperi liikkua, kun ohi ajavalta lautalta kuuluu naurua. Tuntuu kuin kaikki muut olisivat jo vesillä, vaikka pukeilla on vielä vaikka kuinka paljon paatteja.

Dimman

Kukaan ei ui, rantasaunan uumenista ei kuulu kiukaan sihatelua, eivätkä ketkään istu laiturilla naureskelemassa. Ei vielä.

Ulapalta kantautuu sen sijaan sumutorven ääni. Sumu on sankkenemassa.

Raumo

Taukotuvassa kaadetaan ruudulliseen pahvimukiin lisää kahvia. Nyt ehtii vielä hörpätä, sillä sen jälkeen kun apinannyrkki on lentänyt laiturille, ei enää taukoja pidetä.

Riktigt brev

Rakas perheeni ja vaimoni Anette

Käwi niin, että tuhka tuli kaukaa pohjoisesta ja peitti koko taivaan. Meille tehtiin heti alkujaan tiettäväksi, ettei ole alkuunkaan varmaa, milloin seuraavan lentokoneen on mahdollista nousta ilmaan. Toverit vielä jäivät, mutta minä nappasin kapsäkkini mukaan ja tulin peukalokyydillä Lyypekin satamaan. Nyt istun parhaimmillani tässä hyttini ikkunalla, enkä tiedä olenko kaivannut teitä koskaan näin. Minä katson pelastusveneen alitse, kuinka laine laineelta lähestyn teitä ja kotia, mutta näitä aaltoja näyttäisi vain riittävän. Osaltani toivoisin lämpimän soikon odottavan minua siellä, mutta juuri nyt en kaipaa enimmäkseni sitäkään. Juuri nyt toivoisin syvimmin, että voisin vain katsoa teitä ja lapsia kiirettä vailla. En tiennyt vielä tuonnemmin, että sitä lasten korvia vihlovaa kirkuakin voisi kaivata, mutta niin vain kaipaan. Kovasti kaipaan.

Monin terveisin: apteekkari F.W. Lundqvist

Resväska i handen

Sisääntuloaulassa vaihdetaan kummeksuvia katseita kun ovet eivät aukea, vaikka laiva on ollut jo pitkään ihan paikallaan. Mutta ei se ole. Se on liukunut koko ajan ääneti kohti laituria. Sitten odotetaan vielä, että kävelyramppi saadaan paikoilleen.

Nackasändaren

Sattui olemaan mukavasti vapaata aikaa, kun viimeksi livuimme Tukholman ränniä kohti haminaa. Istuskelin siinä ikkunan ääressä ihailemassa saaristoa ja hämärtyvää iltaa, kun tajusin, ettei kaikki ollut kohdallaan. Jokin oli pielessä. Mietin ja mietin, mutten siltikään oivaltanut mistä oli kyse. Aluksemme lipui kuin unelma, eikä vastaan tulleilla laivoillakaan näyttänyt olevan mitään hätää. Silti jokin oli vinksallaan. Lopulta oivalsin vasta lähes perille päästyämme mikä poikkesi normaalista. Niin pitkään kuin muistan, ovat Nackassa seisseet kaksi tv-mastoa toivottaneet kaikki Tukholmaan saapujat tervetulleiksi erikoisesti vikkuvilla valoillaan melkein Kapellskäristä saakka. Nyt niitä ei ollut. Ylhäällä ei loimunnut mikään muu, kuin kaupungin valojen heijastukset. Ja minä tähysin ja tähysin. Epäuskoisena kirosin digiaikaa, jonka syytä uskoin Nackasändarenin puutteen olevan. En suostunut uskomaan, että mastot, jotka olivat minun ensimmäinen muistikuvani koko kaupungista, olisivat nyt poissa.

Eivätkä ne olleetkaan. Tuona iltana Tukholmassa sattui vain olemaan varsin mystinen sää. Sankka sumu oli lasketunut kaupungin ylle, muttei aivan maahan saakka. Se leijui juuri sillä korkeudella, että Kaknäsin tornin valot näkyivät, mutta Nackasändarenin eivät. Tosin, en tiennyt tätä vielä silloin, mutta kun myöhemmin tiedustin asiaa eräältä Tukholmassa käyneeltä jungmannilta, osasi hän sanoa, että siellähän ne yhä edelleen seisovat. Kaksi erikoisella rytmillä vilkuttavaa tv-mastoa.

Vinterns sista isbrytare

Thames

Kävi Ericsonille vähän köpelösti Lontoossa, kunnei muistanut että korkealla olevalla vedellä on tapana myös laskea. Sillä oli hemmetinmoinen kiire takaisin Pohjanlahdelle kun se tuli rantaan ja näki paattinsa kuivalla maalla. Siihen loppui kiire.

Noh, sukulaispoika oli onneksi proomunsa kanssa samoilla vesillä, eikä Ericsonin täten tarvinnut nousta koskaan karttamaansa metallilintuun.

Härliga kvinnor på strandet

Oi kuinka muistelen niitä aikoja, jolloin naiset vielä tulivat satamaan vilkuttamaan huiveineen ja nenäliinoineen ulapalle lähteville laivoille. Kyllähän he vieläkin saattavat heiluttaa, mutta ei siihen enää liity sellaista kaipuuta kuin silloin...

Bra fiskare och dålig fiskare

Björn W

Vielä tänä viikonloppuna oli satamassa hiljaista, kun kävin tarkistamassa jäätilanteen. Ei tästä kuitenkaan enää niin montaa viikkoa siihen ole, kun Björn peruuttaa trailerinsa kanssa rantaan ja laskee Viktoriansa veteen. Joku malttamaton siellä oli jo autonsa kanssa käynyt kääntymässä.